Lainaaminen Metsossa

Lainaaminen ei aina käy niin helposti kuin luulisi. Joskus kirjastokortin pin-koodi unohtuu, lainojen enimmäismäärä ylittyy, viivakoodissa on vikaa tai muuta odottamatonta ilmaantuu.

Tampereen pääkirjasto Metsossa tehtiin jokin aika sitten uudistuksia. Lainaaminen ei enää ole pääasiassa kirjastovirkailijoiden hommaa, vaan on siirrytty kokonaan itsepalvelu lainausautomaatteihin. Asiakkaiden täytyy osata käyttää lainaus- ja palautusautomaattia sekä tulkita sen antamia äänisignaaleja. Etenkin vanhemmille ihmisille tämä osoittautui aluksi melko hankalaksi, mutta onneksi virkailijat ovat useimmiten avuliaita ja tavoitettavissa.

Metson aulassa kaikuu. Puhe, askelten kopina ja erilaisten laitteiden äänet sekoittuvat keskenään. Palautusautomaatin liukuhihna päästää matalaa ääntä kun lainat syötetään sisään. Sekaan unohtunutta toisen kirjaston lainaa laite ei hyväksy. Musiikkiosastolla on rauhallisempi tunnelma. Ensin laitteeseen asetetaan kirjastokortti josta kuuluu lyhyt piippaava ääni. Tunnuslukua kirjoitettaessa näppäimistä kuuluu hiljaista näppäilyääntä. Seuraavaksi lainat vedetään linjaa pitkin ja pysäytetään reunaan. Tässä vaiheessa ei kannata kiirehtiä. Aina kun laina rekisteröityy, kuuluu lyhyt piip. Kun kaikki lainat on vedetty linjan läpi, kirjastokortin voi nostaa laitteesta. Kohta alkaa säksätys kun laite alkaa tulostaa kuittia. Lopuksi otetaan kuitti talteen ja laitetaan lainat reppuun.

Kirjastojen oletetaan olevan hiljaisia ympäristöjä, ja moneen muuhun verrattuna sitä ne myös ovat. Kuitenkin mitä enemmän aikaansa kirjastossa viettää, sitä paremmin huomaa kuinka paljon kovaäänisiä äänilähteitä siellä on.

Kuuntele:



- V. Sankila

Puutyöluokassa

Voisin vain istua silmät kiinni ja kuunnella hiljaisuutta, useimmiten siinäkin on aivan liikaa. Mitä oikeastaan onkaan hiljaisuus? Maalla tuijotin puroa tuntikausia ja kuuntelin virtaavaa vettä, kaupungissa hiljaisuus on meditatiivinen hurina, humina, koneiden ja tuulettimien tasainen mantra. Koulun puutyöluokassa minä seisoin paikallani, tarkkailin pakenevia pölyhiukkasia, kun ilmastointi teki arkista työtään. Huminaa katkoi etäisen työkalun ääni ja lopulta luokkaan tullut kanssaopiskelija. Hämmennyin kulkukortin rääkäisystä oven avautuessa, äänitys katkesi.

Kuuntele:



- T. Tenhunen

Kahvia vai teetä

Kumpaa sais olla? Vanhaan puutaloon sulkeutuvien treenikämppien ja työhuoneitten yhteisessä keittiössä päätettiin keittää maaliskuussa 2011 kupilliset suodatinkahvia opinnäytetyön kirjoitusurakan lomassa. Vanha keltainen kahvinkeitin on käynyt kotona tarpeettomaksi uuden pressopannun viedessä vähemmän tilaa ja suodatinpusseja, joten keitin on saanut uuden kodin muusikoitten käyttämältä työtilalta. Keittiössä on kaikenlaista kummallista tavaraa, kuten Emma-patsas, palkintomitaleita, tiskaamattomia astioita, lounaitten tähteitä, tyhjennettyjä viinipulloja, pesukone ja toimimaton televisio. Toisinaan puutalon keittiössä voi kuulla hiirten rapistelevan vanhojen Saarioisten pitsojen papereissa, mutta tällä kertaa ovat hiiret päiväunilla, kun tauolla pistetään keitin porisemaan.

Asunnonvälitysyhtiö haluaisi heittää muusikot pihalle rakennuksesta, mutta vielä toistaiseksi puutalo säilyy kotina monelle tamperelaiselle musiikkivaikuttajalle. Iltaisin tilan täyttää aikamoinen räminä: yhdessä huoneessa tykitetään hurmiossa rokkia, kun taas pienemmässä yritetään hipelöidä soittimistaan herkkää tunnelmointia. Kolmannessa huoneessa joku miksaa uutta materiaaliaan välittämättä taustamelusta ja neljännessä joku nauhoittaa valmiin pohjan päälle torvisovituksia. Päiväsaikaan talon äänimaiseman muodostaa valuva vessa, hiiret ja linnunlaulu. Ja kahvinkeittimen porina.

Kuuntele:




- N. Luhtasaari

Höyryveturi Metsäkansan asemalla

Haapamäen Museoveturiyhdistys ry ajoi lauantaina 18.9.2010 kaksi höyryjunavuoroa Toijalasta Valkeakoskelle. Junan keulalla komeilee "Pikku-Jumbo" eli Tk3-sarjan höyryveturi nro 1136 vuodelta 1947. Perässään Pikku-Jumbo vetää 1950-luvun puukorisia matkustajavaunuja. Junassa on yhteensä yli 300 paikkaa. Pikku-Jumbo jäi pois Valtionrautateiden käytöstä vuonna 1967. Kesällä 2007, neljänkymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen, veturi palasi kunnostettuna liikenteeseen ja on siitä lähtien kuljettanut matkustajia erilaisissa tapahtumissa ympäri Suomen.

Höyryveturi pysähtyi Ilolan Wanhalla Metsäkansan asemalla. Valkeakosken rata on Suomen rataverkkoon kuuluva vuonna 1938 valmistunut rataosuus, joka johtaa Toijalasta Valkeakoskelle. Osuudella on ainoastaan tavaraliikennettä, matkustajaliikenne radalla on lopetettu vuonna 1956.

Lisää höyryvetureista

Tampereen yliopiston päivittäistä eloa

Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen laitoksella järjestettiin Akustisen kommunikaation perusteet -kurssi 20.4.2010. Kurssin yhteydessä dokumentoitiin yliopiston ja sen ympäristön äänimaisemia. Tavoitteena oli tarkastella sisä- ja ulkotilojen miellyttäviä ja epämiellyttäviä ääniä.

Ihmisten arkiseen kanssakäymiseen liittyvien äänien ja ulkona kuuluvien tuulen kohinan ja linnunlaulun ohella miellyttäviksi koettiin yliopiston urheilutilojen äänet: sulkapallon peluun ja ääniesimerkissä kuuluvat punttisalin laitteiden kolke. Epämiellyttävien listalle päätyi yliopiston ruokalan astian palautuksesta aiheutuneet äänet: niiden voimakkaat ja läpitunkevat kilinät ja kolinat, jotka vaikuttavat toistuvasti tilan äänimaisemaan.

Kuuntele:

Punttisalilla
Ruokalan astianpalautus

Kihniöläisiä laulujoutsenia

Huhtikuun lopussa olin kävelemässä Keljonkosken tilan mailla Kihniöllä. Tyynen kevätpäivän keskeytti räikeän kumea toitotus, kuin vapputorven soitto. Lähdin kulkemaan äänen suuntaan risukkoisessa maastossa, kunnes näin laulujoutsenia kaartelemassa Launoslammen yllä. Metelistä päätellen pariskunta oli päättänyt kotiutua juuri tänne. Reviirin merkitseminen oli sangen tehokasta. Ääni kaikui laajalle, koska puissa ei ollut vielä lehtiä, lammen pinta on paikoitellen vielä jäässä. Kelpasi siinä elämöidä. Linnun lauluksi sitä ei kehtaa sanoa, vaikka laulujoutsenia ovatkin.

Wikipedian mukaan joutsenpari solmii elinikäisen liiton, mutta jos puoliso kuolee, saattaa toinen pariutua uudelleen. Pariutuminen tapahtuu jo nuorena, ennen ensimmäistä pesintää. Näitä niin sanottuja kihlapareja voi tavata monin paikoin järvissä ja lammissa, joilta ne etsivät ja varaavat itselleen reviirin. Reviiri on laaja ja käsittää koko pesimälammen. Laulujoutsenet vartioivat reviiriään erittäin tiukasti. Koiras karkottaa vieraat joutsenet väkivaltaisesti, ja sen on havaittu jopa tappaneen tunkeilijan. Naaras ei ole yhtä aggressiivinen mutta kannustaa koirasta tämän puolustaessa reviiriä. Joutsenet karkottavat pesänsä tuntumasta myös muita lintuja ja nisäkkäitä.

Onnistuin tallentamaan tilaisuuden kännykkäkameralla, lintuja ei juuri erota, mutta ääni erottuu hiljaisesta maisemasta.




View Kihniöläisiä laulujoutsenia in a larger map

Penkkariajelu

Penkkareissa Tampereen eri lukioiden viimeisellä luokalla olevat ovat perinteisesti ajelleet kuorma-autojen kyydissä pitkin Hämeenkatua heitellen makeisia. Kuorma-autoihin on kiinnitetty suurikokoisia maalauksia, jotka kertovat minkä koulun abiturientit ovat kyseessä ja viihdyttävät ohikulkijoita. Yleisiä maalauksia kuorma-autoissa ovat pilakuvat tai muu leikittely jollain ajankohtaisella aiheella sekä sen soveltaminen koulumaailmaan. Kuorma-autojen maalaamiseen liittyy kiinteästi kilpailuhenki lukioiden kesken.

Useimmissa lukioissa abeilla on tapana pukeutua naamiaisasuun kyseiseksi päiväksi. Joissakin koulussa kaikkien naamiaisasut noudattavat ennalta määrättyä teemaa tai aihepiiriä, toisissa taas abiturientit saavat pukeutua vapaasti miksi tahansa. Katso video!