tiistai 28. joulukuuta 2010

Höyryveturi Metsäkansan asemalla















Haapamäen Museoveturiyhdistys ry ajoi lauantaina 18.9.2010 kaksi höyryjunavuoroa Toijalasta Valkeakoskelle. Junan keulalla komeilee "Pikku-Jumbo" eli Tk3-sarjan höyryveturi nro 1136 vuodelta 1947. Perässään Pikku-Jumbo vetää 1950-luvun puukorisia matkustajavaunuja. Junassa on yhteensä yli 300 paikkaa. Pikku-Jumbo jäi pois Valtionrautateiden käytöstä vuonna 1967. Kesällä 2007, neljänkymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen, veturi palasi kunnostettuna liikenteeseen ja on siitä lähtien kuljettanut matkustajia erilaisissa tapahtumissa ympäri Suomen.

Höyryveturi pysähtyi Ilolan Wanhalla Metsäkansan asemalla. Valkeakosken rata on Suomen rataverkkoon kuuluva vuonna 1938 valmistunut rataosuus, joka johtaa Toijalasta Valkeakoskelle. Osuudella on ainoastaan tavaraliikennettä, matkustajaliikenne radalla on lopetettu vuonna 1956.

Lisää höyryvetureista


maanantai 13. joulukuuta 2010

Tampereen yliopiston päivittäistä eloa

Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen laitoksella järjestettiin Akustisen kommunikaation perusteet -kurssi 20.4.2010. Kurssin yhteydessä dokumentoitiin yliopiston ja sen ympäristön äänimaisemia. Tavoitteena oli tarkastella sisä- ja ulkotilojen miellyttäviä ja epämiellyttäviä ääniä.

Ihmisten arkiseen kanssakäymiseen liittyvien äänien ja ulkona kuuluvien tuulen kohinan ja linnunlaulun ohella miellyttäviksi koettiin yliopiston urheilutilojen äänet: sulkapallon peluun ja ääniesimerkissä kuuluvat punttisalin laitteiden kolke. Epämiellyttävien listalle päätyi yliopiston ruokalan astian palautuksesta aiheutuneet äänet: niiden voimakkaat ja läpitunkevat kilinät ja kolinat, jotka vaikuttavat toistuvasti tilan äänimaisemaan.

Kuuntele:

Punttisalilla
Ruokalan astianpalautus


keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kihniöläisiä laulujoutsenia















Huhtikuun lopussa olin kävelemässä Keljonkosken tilan mailla Kihniöllä. Tyynen kevätpäivän keskeytti räikeän kumea toitotus, kuin vapputorven soitto. Lähdin kulkemaan äänen suuntaan risukkoisessa maastossa, kunnes näin laulujoutsenia kaartelemassa Launoslammen yllä. Metelistä päätellen pariskunta oli päättänyt kotiutua juuri tänne. Reviirin merkitseminen oli sangen tehokasta. Ääni kaikui laajalle, koska puissa ei ollut vielä lehtiä, lammen pinta on paikoitellen vielä jäässä. Kelpasi siinä elämöidä. Linnun lauluksi sitä ei kehtaa sanoa, vaikka laulujoutsenia ovatkin.

Wikipedian mukaan joutsenpari solmii elinikäisen liiton, mutta jos puoliso kuolee, saattaa toinen pariutua uudelleen. Pariutuminen tapahtuu jo nuorena, ennen ensimmäistä pesintää. Näitä niin sanottuja kihlapareja voi tavata monin paikoin järvissä ja lammissa, joilta ne etsivät ja varaavat itselleen reviirin. Reviiri on laaja ja käsittää koko pesimälammen. Laulujoutsenet vartioivat reviiriään erittäin tiukasti. Koiras karkottaa vieraat joutsenet väkivaltaisesti, ja sen on havaittu jopa tappaneen tunkeilijan. Naaras ei ole yhtä aggressiivinen mutta kannustaa koirasta tämän puolustaessa reviiriä. Joutsenet karkottavat pesänsä tuntumasta myös muita lintuja ja nisäkkäitä.

Onnistuin tallentamaan tilaisuuden kännykkäkameralla, lintuja ei juuri erota, mutta ääni erottuu hiljaisesta maisemasta.




View Kihniöläisiä laulujoutsenia in a larger map

perjantai 26. helmikuuta 2010

Penkkariajelu








Penkkareissa Tampereen eri lukioiden viimeisellä luokalla olevat ovat perinteisesti ajelleet kuorma-autojen kyydissä pitkin Hämeenkatua heitellen makeisia. Kuorma-autoihin on kiinnitetty suurikokoisia maalauksia, jotka kertovat minkä koulun abiturientit ovat kyseessä ja viihdyttävät ohikulkijoita. Yleisiä maalauksia kuorma-autoissa ovat pilakuvat tai muu leikittely jollain ajankohtaisella aiheella sekä sen soveltaminen koulumaailmaan. Kuorma-autojen maalaamiseen liittyy kiinteästi kilpailuhenki lukioiden kesken.

Useimmissa lukioissa abeilla on tapana pukeutua naamiaisasuun kyseiseksi päiväksi. Joissakin koulussa kaikkien naamiaisasut noudattavat ennalta määrättyä teemaa tai aihepiiriä, toisissa taas abiturientit saavat pukeutua vapaasti miksi tahansa. Katso video!

Laskiainen ja ystävänpäivä Nokialla















Ystävänpäivänä tavataan muistaa ystäviä erilaisin tervehdyksin tai lahjoin, Suomessa ystävänpäivää on vietetty 80-luvulta lähtien.
Laskiaisena iloitaan pulkkamäestä, hernekeitosta ja laskiaispullista, mutta etenkin ortodoksisessa perinteessä laskiainen on ollut viimeinen hetki herkutella ennen 40 päivää pitkän paaston aloittamista. Varsinaista laskiaista vietetään vasta tiistaina, sillä pääsiäiseen loppuva paasto alkaa tuhkakeskiviikkona.

Vihnusjärven vanhainkodilla mummot, vaarit, lapset ja lastenlapset joivat kuumaa mehua, paistoivat makkaraa ja kävivät rekiajelulla Mirabella-hevosen vetämänä ystävänpäivän ja laskiaisen kunniaksi. Kuuntele!

Jouluyön messu Ikaalisissa















Jouluyön messu Fredrika Sofian kirkossa, Ikaalisissa. Kirkonkellot kutsuvat seurakuntalaisia. Tunnelma on harras, flunssa-aika yskittää. Enkeli taivaan lauletaan. Jouluyön jumalanpalvelukseen kuuluu oleellisena osana Luukkaan evankeliumi. Messu päättyy ulkona kirpeässä pakkasessa seurakunnan kirkon portailla laulamaan virteen "Maa on niin kaunis". Ympärillä oleva hautausmaa sankarihautoineen loistaa kynttilöiden valossa. Kuuntele.















Ikaalisten kirkko on nimeltään Fredrika Sofian kirkko ja se on valmistunut 1801. Rakennus on puinen ristikirkko, jossa n. 1100 istumapaikkaa.


tiistai 16. helmikuuta 2010


Sirkka Pajula, omaa sukua Kataja on perustamperelainen. Hän on syntynyt Runebergin päivänä 1924. Lapsena hän asui Verkatehtaan talossa Moisionkadun ja Pohjolankadun kulmauksessa kymmenen muun perheen lailla. Isä kun oli tehtaalla töissä. Osmonkadun puolella sijaitsi kokonainen kortteli Verkatehtaan työläisiä. Lapsia oli paljon. Kaduilla leikittiin vaikkapa kulmavinkkiä. Elo oli sopuisaa, ratsupoliisi valvoi järjestystä, hevosen kopinan ja hirnahtelun erotti jo kaukaa. Kuuntele.

Sirkka muistelee kuinka kaksikymmentäluvulla maalaiset toivat myytävää Tammelantorille hevosillaan. Torielämä oli vilkasta. Tuttuja tavattiin, puheensorinaa piisasi. Ympäristön kenkätehtaan työn ääniä ei enää kuule.

Sirkka kertoo kuinka Tammelan koulua käytiin kolmekymmentäluvulla. Samalla luokalla oli hyviä laulajia, tuleva oopperalaulajakin. Sirkka muistaa vielä laulun ”Oi sä armas Tammela, vilpoisa Viinikka, Jussinkylä Kyttälä, kaunis Kaakinmaa ..
Kuvia kadonneesta Tampereesta



Syyskuussa 20. päivä 1929 kohtasi maansuru. Sirkkakin todisti Kuru-laivan traagisia tapahtumia viisivuotiaana Armonkalliolla. Myrsky kaatoi puita ja hukutti avunhuudot. Kuvagalleria








Sodan äänimaisema ulottui myös Tampereelle. Sirkka seurasi Nokian yllä käytyä ilmataistelua ja kuuli jopa lentokoneiden konekiväärien papatuksen. Hän muistaa myös Tampereen pommitukset. Yksi pommi räjähti kotipihaan. Katsele kuvia