Viimeaikojen uusi suosikki Tampereen ääniympäristössä on aseman aamupäiväinen ratapiha. Lähtöjen välillä se on rauhallinen paikka keskellä kaupunkia, jonka akustinen horisontti (ts. kuinka kaukaa ääniä on mahdollista kuulla) on verrattain laaja. Alue kuitenkin sijaitsee keskellä vilkkainta keskustaa. Kuulutukset, niiden kaiut, junien ja vetureiden sekä viereisen rakennustyömaan äänet kuuluvat selkeästi ja erottuvat hyvin toisistaan, mutta eivät ole äänenvoimakkuudeltaan häiritseviä. Paikka käy hyvästä esimerkistä sille, kuinka kaupunkirakentaminen muovaa ääniympäristöä - tai ehkä pikemminkin tässä tapauksessa havainnointia. Ilman uutta alikulkutunnelia ja laiturille johtavia liukuportaita ei työmatka olisi tätä reittiä kulkenut.
Heikki Uimonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti