Ehdotus: Särkänniemi

Särkänniemen laitteiden huminat, kohinat ja ohessa soiva hytä.

Tyrsky, 28

Ehdotus: Tulliklubin ikkunoiden helinä

Ääni, jonka voi halutessaan ajatella yhdistävän Tampereen historiaa nykyaikaan, on Tulliklubin eteläisten ikkunoitten helinä, kun sisällä pidetään jytisevää konserttia. Pankaa se talteen, ennenkuin nuoriso vihertyy unplugged-moodiin.

riamuantero, 53

Ehdotus: Hakametsän jäähalli

Asun aivan Hakametsän hallin vieressä. Mielestäni merkittävä elämääni talvisin liittyvä äänimaisema on jäähallista kiekkokaudella kuuluvat otteluiden äänet. Kun olin juuri muuttanut asuntooni, kuulin olohuoneen sohvalleni kun Tappara teki maalin ja kaiuttimista alkoi soida maalilaulu! Enää en joko kuule tai sitä soitetaan hiljemmin, vai lieneekö tullut vähemmän maaleja? Erityisesti pidän siitä äänestä kun ottelu loppuu ja katsojat sulkevat autojensa ovia ja ajavat pois. En siksi, että peli loppuu, vaan siinä on jotain hienoa kun kuulee tutun autonovien plaiskumisen ja sadat lähtevät autot. Toki sekin koskettaa, kun kannattajat tulevat ulos joko oman joukkueensa laulua hoilaten tai kannustushuutoja mylvien. Tuntee olevansa elämän liikenteessä mukana. Kesäisin Haka Ykkönen vain humisee koivikon takana autiuttaan. Yöaikaan ensimmäiset syksyn liukkaat saavat jälleen autoilijat villeiksi; he innostuvat käsijarrukääntyilemään, josta myös tulee tietty elämääni liittyvä ääni. Sitä en kuitenkaan ehdota talletettavaksi, vaan talvisen jääkiekko-ottelun jälkeisiä ääniä.

TK, 47

Ehdotus: Vonkunaa ja pauketta järven jäällä

Muutin joitakin vuosia sitten asumaan lähelle järveä. Ensimmäisenä talvena kaivoin sukset pitkästä aikaa esille ja suuntasin kohti järvenselkää, johon oli tehty hiihtolatu. Oli ilta ja alkoi jo hämärtää. Keskelle järveä päästyäni hätkähdin, kun kuulin voimakkaan jysähdyksen. Jähmetyin paikoilleni. Mikä se oli? Jatkoin matkaa ja vähän ajan päästä kuului toinen jysähdys. Nyt aloin jo hätääntyä. Saattoiko järven jää kuitenkin olla niin ohutta, että se pettäisi altani? Tuskinpa, oli kuitenkin ollut pakkasta jo hyvän aikaa. Käännyin kuitenkin takaisin ja lähdin hiihtämään kotia kohti. Nyt jysähdyksiä alkoi kaikua sarjana. Lisäsin vauhtia. Tuntui kuin ääni olisi seurannut minua. Se kuulosti siltä kuin jään alla olisi joku jyskyttänyt jään alapintaa. Mieleeni tuli yht´äkkiä, miten naapurini oli kertonut minulle pari päivää aikaisemmin, miten järveen oli luultavasti pudonnut meteoriitti. Heidän talonsa edustalle järveen oli näet ilmestynyt suuri avanto. Näin mielessäni kammottavan avaruusmonsterin, joka liikkui ehkä jään alla ja yritti nyt napata minut. Kiihdytin vauhtiani ja hiihdin kotirantaan verenmaku suussa. En ole varmaan koskaan sivakoinut niin rivakasti! Kun pääsin kotiin oli jo lähes pimeä.

Myöhemmin opin tuntemaan tämän järven jään äänen. Se kantautuu silloin tällöin jopa sisälle taloomme asti. Vieraat joskus hämmästelevät ääntä ja onpa sitä joku muukin uumoillut "ufojen ääneksi", kun järveltä on kuulunut vonkunaa ja pauketta. Viime talvena yritin nauhoittaa tuota ääntä. Huomasin kuitenkin, että vaikka ääni on voimakas ja sen kuulee selvästi, niin moottoritien humina kuitenkin peittää sitä melkolailla alleen. Nykyään pidän tuosta äänestä. Siinä on jotain kummallista ja outoa, se on kuin toisesta maailmasta. En ihmettele vaikka entisaikaan järven jään äänet olisivat synnyttäneet monia hurjia legendoja ja tarinoita.

A.T., 35

Kuuntele: Trimmeri ja moottorisaha omakotitaloalueella

Tahdon kertoa tämän pienen tarinan esimerkkinä siitä, kuinka paljon omaa tunnemaailmaansa voi heijastaa oman elinympäristönsä äänimaisemaan.

Asumme omakotitaloalueella, varmaan aika tavallisella. Vieressä menee teitä, mutta muuten on periaatteessa rauhallista. Olin yhtenä iltapäivänä nukuttamassa yksivuotiasta poikaamme. Työntelin häntä eestaas vaunuissa ohikulkevalla pikku tiellä. Yksi naapurimme tuntui jostain syystä sillä kertaa leikkaavan koko nurmikon trimmerillä, siis sellaisella, jolla yleensä siistitään pensaanjuuria ja muita reuna-alueita. Se pärryytys kuului koko tien matkalla, mutta oli tietysti kovimmillaan sen naapurin kohdalla. Lapsi ei ollut äänestä moksiskaan, se taisi olla mukavan tasainen ja rauhoittava jurina. Minä sen sijaan suhtaudun yleensä aika tunteikkaasti kaikkiin moottorivempeleisiin – erityisesti trimmeriin - ja niin tälläkin kertaa. Sappeni kiehui aina sillä kohdalla, varsinkin kun yritin vielä hymyillä kyseiselle naapurille ystävällisesti naapurisopua ylläpitääkseni.

Sain lapsen nukkumaan. Tulin kotiin ja unohdin autuaasti koko trimmerin. Hetken sisällä oltuani päätin nauttia kesäisestä päivästä ja lähteä vähän istuskelemaan puutarhaan sillä välin kun lapsi nukkuu. Puutarhatuolille istuttuani tajusin, että rentoutuminen on mahdotonta: kaiken linnun laulun ja ampiaisten pörinän yläpuolella kuului yhä trimmerin ääni ja raastoi hermojani. Vähän aikaa sen kanssa tuskailtuani ajattelin kokeilla laulaa sen kanssa, jos siten pystyisin sulautumaan siihen, eikä se enää häiritsisi minua. Aloin hymistä trimmerin taajuudella. Vähitellen rentouduin ja hyräilystä tulikin oikein nautittavaa. Tunsin tulevani yhdeksi trimmerin kanssa ja jopa ikään kuin ymmärtäväni sitä ja sen kieltä.

Sitten trimmerin ääni loppui. Kuin seinään. Ei voi, ajattelin, ei nyt tämän kaiken jälkeen. Niin kauan, kun sitä kirosin, ja nyt kun opin nauttimaan siitä, se loppui. Jäin istumaan hiljaisuuteen, yksin. Hiljaisuuteen, jota olin alun perin kaivannut, mutta joka tuntui nyt turhauttavalta, kun olin juuri löytänyt mieleistä seuraa. Istuin hiljaisuudessa hetken tyytymättömänä, kunnes vähitellen aloin sopeutua rauhaan. Silloin takapihalta kantautui moottorinsahan ääni – mies oli alkanut pilkkoa pöllejä saunapuiksi. Olin innoissani, ihanaa, uusi ääni, jonka kanssa sain laulaa ja löytää yhteisen sävelen. Ynisin moottorisahan saundia parhaani mukaan, poukkoilin kiihtyen ja juristen ylös ja alas. Kokeilu tuotti kuitenkin enemmän tahatonta komiikkaa kuin suurta mielihyvää. Moottorisaha oli liian oikukas ja kimpoileva, en voinut kokea sen kanssa sentasoista harmoniaa kuin trimmerin kanssa. Olimme moottorisahan kanssa väistämättä erillisiä, toisillemme tuntemattomia.

Lopetin yrittämisen. Tyydyin vain kuuntelemaan moottorisahan laulua. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni kaipasin trimmerin ääntä.

TT, 34

KUUNTELE

Kuuntele: Koveron Kruununmetsätorpalla Seitsemisessä

Koveron Kruununmetsätorpalla Seitsemisen kansallispuistossa valmistellaan kesän tuloa lämmittämällä torppaa talven kylmyyden jäljiltä. Kevään ääniin kuuluvat lasten äänet ja saapuneiden haarapääskyjen narisevan iloinen laulu. Kommentoimassa luontovalvoja Erkki Piilola ja torpan emäntä Helena Ahonen.


KUUNTELE

Kuuntele: Seitsemisen kevät

Seitsemisen kansallispuiston kevät on täynnä ääniä. Lintujen kevätlaulu soi ja tikkakin koputtaa puuta. Multiharjun aarniometsän ikihongat humisevat ja narisevat tuulessa. Jaulin kämpän koski kohisee.


KUUNTELE