Ehdotus: Vonkunaa ja pauketta järven jäällä

Muutin joitakin vuosia sitten asumaan lähelle järveä. Ensimmäisenä talvena kaivoin sukset pitkästä aikaa esille ja suuntasin kohti järvenselkää, johon oli tehty hiihtolatu. Oli ilta ja alkoi jo hämärtää. Keskelle järveä päästyäni hätkähdin, kun kuulin voimakkaan jysähdyksen. Jähmetyin paikoilleni. Mikä se oli? Jatkoin matkaa ja vähän ajan päästä kuului toinen jysähdys. Nyt aloin jo hätääntyä. Saattoiko järven jää kuitenkin olla niin ohutta, että se pettäisi altani? Tuskinpa, oli kuitenkin ollut pakkasta jo hyvän aikaa. Käännyin kuitenkin takaisin ja lähdin hiihtämään kotia kohti. Nyt jysähdyksiä alkoi kaikua sarjana. Lisäsin vauhtia. Tuntui kuin ääni olisi seurannut minua. Se kuulosti siltä kuin jään alla olisi joku jyskyttänyt jään alapintaa. Mieleeni tuli yht´äkkiä, miten naapurini oli kertonut minulle pari päivää aikaisemmin, miten järveen oli luultavasti pudonnut meteoriitti. Heidän talonsa edustalle järveen oli näet ilmestynyt suuri avanto. Näin mielessäni kammottavan avaruusmonsterin, joka liikkui ehkä jään alla ja yritti nyt napata minut. Kiihdytin vauhtiani ja hiihdin kotirantaan verenmaku suussa. En ole varmaan koskaan sivakoinut niin rivakasti! Kun pääsin kotiin oli jo lähes pimeä.

Myöhemmin opin tuntemaan tämän järven jään äänen. Se kantautuu silloin tällöin jopa sisälle taloomme asti. Vieraat joskus hämmästelevät ääntä ja onpa sitä joku muukin uumoillut "ufojen ääneksi", kun järveltä on kuulunut vonkunaa ja pauketta. Viime talvena yritin nauhoittaa tuota ääntä. Huomasin kuitenkin, että vaikka ääni on voimakas ja sen kuulee selvästi, niin moottoritien humina kuitenkin peittää sitä melkolailla alleen. Nykyään pidän tuosta äänestä. Siinä on jotain kummallista ja outoa, se on kuin toisesta maailmasta. En ihmettele vaikka entisaikaan järven jään äänet olisivat synnyttäneet monia hurjia legendoja ja tarinoita.

A.T., 35