Joka aamu lähtiessäni bussipysäkille kuulen sen kuohunnan jalkojeni alta. Siivikkalan Myllypuro virtaa aina, kun kuljen sen ohi. Kesällä voi kuulla puron virtaavan kovaa ja illan tullen se hidastaa vauhtiaan. Kuumana kesäpäivänä ulkoiluttaessani koiraa kuljen usein puroa pitkin ja sen tasainen kohina rauhoittaa mieleni. Talvisin ääni on lähes olematon, mutta tarkasti kuunteleva ohikulkija voi nähdä ja kuulla pienen virtauksen jään alla. Vartuin tässä puron lähiympäristössä ja siitä on tullut lähes ystävä, jota minun tekee mieli silloin tällöin tavata.
Quraz, 17
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti