Ehdotukseni on minulle ja uskon että muillekin Klassillisen koulun eli Clasun oppilaille tärkeä, nimittäin Clasun ulkokello. Kun aloitin Clasussa pienenä seitsenluokkalaisena, vaikutti koko Clasu kauhean vanhalta sekä vieraalta paikalta ja tämä rumasti pärisevä kello vain tuki tätä mielikuvaa.
Kuitenkin totuin nopeasti sekä Clasuun että kelloon. Enää en pidellyt korviani kun kello soi sisälle, vaan päinvastoin, varsinkin talvi pakkasilla, sen kuuleminen oli aina helpottavaa.
Tämä kello melkeinpä rytmitti elämääni kolmen vuoden ajan. Aamuisin jo kaukaa saattoi kuulla kellon äänen, ja tietysti silloin tulikin jo kiire. Yhdeksännen viimeisenä päivänä oli haikeaa kuulla tämä kello. Silloin tajusi että yksi elämän vaiheeni oli päättymässä. Enhän minä kauaksi lukioon siirtynyt vaan toiselle puolelle pihaa eli kuulen tuon ärsyttävän korvaan särähtävän kellon vielä melkeinpä päivittäin ja katselen kuinka kello saa saman reaktion aikaan vieläkin. AT, 16
KUUNTELE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti