Ehdotan tallennettavaksi Hämeenkyrön Kyröspohjaa. Seudun äänimaisemassa on eräs korostunut ominaispiirre: koirien haukku.
Vietin toissakevään Kyröspohjassa, lähellä Frantsilan yrttitilaa. Juuri niillä kohdin on joka pihassa koira. Jos lähdin kävelylle, minua haukuttiin joka pihalta. Tuloksena oli jatkuva räksytys, jonka ominaislaatu muuttui aina kun siirryin yhden koiran haukkualueelta seuraavan hurtan näköpiiriin.
Ilmiön saattoi kokea kävelylle lähtemättäkin. Usein haukku alkoi aamulla ja jatkui myöhään yöhön. Alueen koirasto tuntui toisinaan keskustelevan keskenään matkojen päästä. Yksi aloitti, ja kohta kauempaa kuului vastaus; välillä saattoi erottaa kolmen tai neljän eri haukun vivahteet.
Kaikesta tästä huolimatta ei Kyröspohja kuitenkaan ole vain koirien. Toinen seudun äänimaamerkki on Kirkkojärveltä alkukeväästä kantautuva nuorten joutsenten trööttäily. Niiden äänet ikään kuin kuuluttavat lahdukan sijainnin.
Kolmantena luonnonäläkkänä muistan naakat. Niiltä ei voi välttyä, niin paljon niitä on. Sopivalla hetkellä eläinkunta luotaa yhtäaikaisella ulosannillaan maaston muodot: pystykorva notkelman kaiut, joutsen järven rantakoivut, naakkaparvi pihapiirin - niinä harvoina hetkinä kun Vaasan tien liikenne on tavallista vaimeampi taustakohina.
PP
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti